etusivu
asema
Jch
Kuvagalleria
Ilmoitukset
Yhteystiedot
reuna
asema
reuna





Jukka Terästö
Jukka Terästö
Jukka Terästö

Mökkeilijän luontovinkki, osa 13

SURUVAIPPA

Tämänkertaisena luontovinkkinä esittelemme ehkä tunnetuimman perhosemme. Kaiken lisäksi sitä esiintyy Suomen lisäksi niin Etelä-Amerikan Venezuelassa kuin Pohjois-Amerikan Alaskassa

Jukka Terästö

Täpläperhosiin lukeutuva suruvaippa (Nymphalis antiopa) on helppo tunnistaa ja havaita. Se on suurikokoinen, eikä siiven selkeää kuviointia voi sekoittaa muihin suuriin päiväperhosiimme.

Jopa 71 millimetrin siipiväli tekee suruvaipasta yhden suurimmista perhosistamme. Mustanruskeaa, samettimaista siiven yläpintaa reunustaa sininen pisterivi ja kermanvalkea juova. Etummaisten siipien etupinnoissa on myös kaksi kermanvaaleaa läiskää. Alapuolelta siivet ovat melkein mustat vaaleine reunajuovineen.

Suruvaipan voi nähdä lentävän jo varhain maaliskuussa. Tuolloin on kyseessä ontoissa puissa, ulkorakennuksissa ja kallioiden raoissa talvehtinut yksilö, jonka siipien reunajuova on haalistunut harmaan valkeaksi.

Suruvaippa viihtyy hyvin pihapiireissä, puutarhoissa ja metsäaukioilla. Koivujen mahla sekä mätänevät hedelmät ja marjat maistuvat niille persolle suruvaipalle jopa kukkien mettä paremmin.

Talvehtinut suruvaippanaaras munii pajun, koivun, haavan ja jalavan oksille. Toukokuun lopulla ilmaantuvat toukat ovat mustia ja piikikkäitä ja niillä on selässään punaisia pilkkuja.

Uuden sukupolven aikuiset suruvaipat kuoriutuvat koteloistaan heinä- elokuun vaihteessa. Niitä voi havaita esimerkiksi ohdakkeiden mettä imemässä aina lokakuuhun asti, minkä jälkeen ne hakeutuvat talvehtimispaikkoihinsa.

Teksti ja kuvat Jukka Terästö

Jukka Terästö