etusivu
asema
Jch
Kuvagalleria
Ilmoitukset
Yhteystiedot
reuna
asema
reuna





Jukka Terästö
Jukka Terästö
Jukka Terästö

Maailmanennätys Japanista...

14-VUOTIAS SARJAMURHAAJA!, OSA 2

Japanilaiset rikostutkijat eivät olleet uskoa korviaan, kun vain 14-vuotias koululainen tunnusti kaksi raakaa murhaa. Nuori tappaja aikoi tehdä vielä lisää ruumiita. Artikkeli on julkaistu aiemmin Alibissa 1997.

Toukokuun 24. päivänä 11-vuotias Jun Hase lähti kotoaan viimeisen kerran. Äidilleen poika sanoi menevänsä katsomaan lähistöllä asuvaa mummoaan. Hän ei koskaan päässyt mummolaan saakka. Viimeinen havainto pojasta on alueella sijaitsevalta leikkikentältä.

Kolme päivää myöhemmin Jun Hasen pää löytyi Tomogaokan keskikoulun edustalta. Jollain terävällä esineellä irtileikatussa päässä oli pahaenteinen viesti. Suuhun tungettuun paperilappuun oli kirjoitettu muun muassa: "Tämä on pelin alku. Typerät poliisit, yrittäkää pysäyttää minut... En voi mitään sille, että nautin tappamisesta... Koulutappaja Sakakibara Seito."

Tomogaokan keskikoulun karmea löytö sai poliisit työskentelemään kuumeisesti. Kaikki käytettävissä olevat tutkijat komennettiin jutun kimppuun.

Jun Hasen päätön ruumis löydettiin muutaman tunnin kuluttua. Se oli kätketty Tatsunoyama kukkulalle rakennetun kaapelitelevisioaseman tuntumaan.

Tästä eteenpäin tutkimukset edistyivät hitaasti. Yksi asia oli kuitenkin jo nyt tiedossa. Murhaaja ei kuulunut siihen tavanomaiseen ryhmään, josta valtaosa henkirikosten tekijöistä löytyy. Hän ei pyrkinyt pakenemaan vähin äänin tai karttamaan kontaktia rikostutkijoiden kanssa.

Päinvastoin surmaaja oli röyhkeästi haastanut koko poliisilaitoksen karmeaan peliin, jossa panoksina olivat, ei enempää tai vähempää kuin ihmishenget. Tutkinnan johto ei jäänyt odottelemaan vastapelurin seuraavaa siirtoa, vaan päätti välittömästi turvautua valtakunnan etevimpiin apuvoimiin.

Rikoksentekijän profilointiin erikoistuneet ammattilaiset kutsuttiin paikanpäälle. He päätyivät ensiarviossaan tekijän olevan nuori, hiukan yli 20-vuotias mies. Kohderyhmää ryhdyttiin heti seulomaan. Turhaa työtä, sillä tekijä oli huomattavasti nuorempi.

KAUHU VALTAA KOBEN

Todellista edistymistäkin silti tapahtui. Tutkijat kiinnostuivat eläinten silpomisista. Heistä ei voinut olla sattumaa, että samalta alueelta, jossa oli surmattu sekä Hase että ala-astetta käynyt koulutyttö, oli löytynyt silvottuja eläimiä.

Tutkijat niputtivat yhteen nämä näennäisesti kolme erillistä rikosta. Näin he olivat lopulta päässeet oikeille jäljille. Tästä eteenpäin kyse oli normaalista poliisityöstä.

Tuloksia ei kuitenkaan ehtinyt syntyä, kun vastapeluri sekoitti pakan uusiksi. Paikallinen sanomalehti Kobe Shimbun sai kaksi kirjettä. Niiden lähettäjä väitti olevansa veritekojen takana ja ilmoitti, että hän jatkaisi tappamista.

Uutinen sai kaupungin asukkaat suunniltaan. Lapsia ei uskallettu enää päästää hetkeksikään ulos ilman valvontaa. Kouluun kuljettiin joukolla aikuisten saattamana.

Poliisille sarjamurhaajasta oli tullut painajainen. Koko kaupunki oli nyt kauhun vallassa ja tuloksia vaadittiin nopeasti. Naapurit ilmiantoivat toisiaan mitättömistäkin epäilyistä. Poliisi oli hukkua työhön, jolla ei ollut mitään tekemistä sarjamurhaajan kanssa.

Ehkäistäkseen uudet murhat paikallispoliisi pyysi lisävoimia ja sai niitä. Tietenkin myös kaikki oman väen lomat ja vapaapäivät peruutettiin. Suma Wardissa partioi lopulta joka hetki 450 poliisia. Käytännössä heitä seisoi joka ikisessä kadunkulmassa.

Tutkimukset edistyivät kuitenkin erittäin tahmeasti. Satoja vihjeitä käytiin läpi, mutta läpimurto antoi odottaa itseään. Jatkuva pelko sai ihmiset suorastaan hysteerisiksi. Ilmapiiriä yritettiin rauhoitella kouluissa pidetyillä joukkokokouksilla, joihin osallistui kymmeniä psykologeja.

POLIISIN TYÖVOITTO

Kuukauden päivät rikostutkijat paiskivat töitä paidanselkämys märkänä. Tuona aikana Suma Wardin alue oli muuttunut yhdeksi valtavaksi poliisiyhteisöksi. Yleisövihjeitä läpikäyvistä lainvartijoista oli tullut olennainen osa katukuvaa. Käynnissä oli poliisin ennennäkemättömän mahtava voimannäyttö.

Tutkinnan aikana Japanin rikospoliisin perusteellisuus tuli jälleen todistettua. Lukemattomista tiedonmurusista he karsivat yksi toisensa jälkeen epäolennaisen. Urakan lopulla moni seikka viittasi vääjäämättä 14-vuotiaaseen koululaiseen nimeltä Shinichiro Azuma.

Poika tuotiin kuultavaksi. Kirjeissään vielä itsevarmuutta uhkunut röyhkeä, alaikäinen sarjamurhaaja oli kuulusteluissa heppoinen vastustaja kokeneille rikostutkijoille. Siitä huolimatta tunnustus oli heillekin järkytys.

- Japani ei ole enää entisensä. Ihmiset ovat muuttuneet, totesi kuulusteluita johtanut komisario päätään pudistellen.

Sakakibara Seitona esiintyneen koululaistappajan kotona tehdyssä etsinnässä löytyi veitsi, jota hän oli käyttänyt Jun Hasen pään irrottamiseen. Varsinaisen surmatyön hän oli tehnyt kuristamalla uhrinsa ensin hengiltä.

Nuori tappaja on sairaalloisen kiinnostunut niin rikoksista kuin okkultismistakin. Erityisen hartaasti hän oli tutustunut yhdysvaltalaisen "Zodiac Killer"-nimellä tunnettuun sarjamurhaajaan.

Selkeää motiivia henkirikoksille ei ole. 'Seito' on kuitenkin sanonut vihaavansa asuinympäristöään ja erittäin vaativaa japanilaista koulusysteemiä.

Vaikka Jun Hase olikin tappajan naapuri, olisi uhri voinut olla kuka tahansa ennestään täysin tuntematon.

- En valinnut erityisesti juuri Junia, tappaja korostaa.

Se kuullostaa uskottavalta, sillä ensimmäistä uhriaan hän ei tuntenut.

Koben tapaus jää historian kirjoihin murheellisena ennätyksenä. Koskaan aiemmin ei sarjamurhaajaksi ole paljastunut niin nuorta ja niin raakaa tappajaa. Se on myös hälyttävä merkki tehoyhteiskunnan kieroutumisesta. Tämä näkyy myös tilastoissa: Japanin nuorisorikollisuus on rajussa kasvussa.

TEKSTI JA KUVAT: OY TERÄSTÖ LTD