etusivu
asema
Jch
Kuvagalleria
Ilmoitukset
Yhteystiedot
reuna
asema
reuna





Jukka Terästö
Jukka Terästö
Jukka Terästö

Sydän hajalla...

ERILAINEN RAKKAUSTARINA, OSA 5, KUOLEMA

Antti Eskolan(os.Virtanen)elämää voidaan kuvailla kapinalliseksi. Kovan ulkokuoren alla oli kuitenkin herkkä ja haavoittuvainen mies. Ambivalenssia elämää hauras sydän ei kestänyt.

Jukka Terästö

Antti syntyi viisilapsiseen perheeseen 1950-luvun Turussa. Vanhemmat hankkivat elantonsa kulkukauppiaina. Viranomaiset katsoivat perheen elintapojen olevan sopimaton lapsille ja Anttikin otettiin huostaan vain neljän päivän ikäisenä.

Ensimmäiset neljä elinvuotta poikaa palloteltiin väliaikaisesta sijoituspaikasta toiseen. Sitten hänet sijoitettiin Paattisten orpokotiin, missä hän vietti seuraavat kahdeksan vuotta.

Koulua Antti kävi tuolloin Kreivilän koululla. Hänen isänsä kävi poikaansa kerran koululla katsomassa. Isän vierailu oli pojalle iloinen ja suuri tapahtuma.

Kun hän koulupäivän jälkeen kertoi orpokodissa isänsä vierailusta koululla, kivahti joku henkilökunnasta ivallisesti: - Oikea isäsi veti itsensä hirteen ja äitisi oli laivahuora!

Sisimmässään Antti tiesi, että hänelle valehdeltiin. Tuon päivän jälkeen hän ei enää koskaan luottanut viranomaisiin.

Vuoden kuluttua Antti siirrettiin Vartiovuorenkadun lastenkotiin. Neuvottelujen tuloksena vanhemmat saivat luvan käydä poikaansa katsomassa ja Anttikin sai luvan käydä kotonaan sunnuntaisin.

Kolmen vuoden kamppailun jälkeen vanhemmat saivat lopulta vuonna 1962 kumottua Antin huostaanoton ja tuolloin jo 12-vuotias poika pääsi vihdoin kotiinsa. Seuraavat vuodet olivat Antin elämän onnellisimpia.

1970-luvulla perheen toimeentulo vaikeutui huomattavasti. Kulkukauppiaiden aikakausi oli lopuillaan, eivätkä Antti ja hänen vanhempi veljensäkään saaneet töitä.

Veljekset ryhtyivät varastelemaan ja veivät sitten saamansa rahat äidilleen. Yrmeä isä ei kysellyt, mistä rahat olivat kotoisin.

Vuosien kuluessa veljekset vajosivat yhä syvemmälle rikollisuuteen ja kuvaan tulivat myös petokset ja väkivaltarikokset. Tuo tie johti selkkauksiin viranomaisten kanssa ja tietenkin vankilakierteeseen.

SYDÄN HAJALLA

Kovan ja häikäilemättömän rikollisen ulkokuoren alla eli kuitenkin yhä se pieni poika, joka kaipasi kodin lämpöä ja turvaa. Lopulta Antin sydän ei kestänyt ambivalenssia elämää.

Vuonna 1994 Antti joutui sydänvaivojen vuoksi hoidettavaksi sairaalaan. Silloin hän kohtasi tulevan vaimonsa Raijan, joka oli yrittänyt itsemurhaa. Pari avioitui seuraavana vuonna. Perheeseen syntyi kolme lasta.

Raijan vaikeat sairaudet (diabetes, epilepsia, masennus) ja Antin rikollisen elämän jatkuminen saivat viranomaiset kiinnittämään huomionsa perheeseen.

Antin vanhempien tragedia toistui. Raija ja Antti joutuivat nyt vuorostaan taistelemaan omien lastensa huostaanottoa vastaan juuri niin kuin Antin vanhempien oli täytynyt tehdä aikoinaan.

Taistelu oli epätasainen. Raijan ollessa diabeteksen vuoksi sairaalahoidossa viranomaiset tekivät lasten huostaanotosta päätöksen. Se oli vanhemmille kova isku ja johti lopulta perheen hajoamiseen.

Avioeron jälkeen Antin terveydentila heikkeni nopeasti ja vuonna 2004 todettiin, että iso sydänleikkaus oli välttämätön. Sitä ennen hänen kaikki ylähampaansa poistettiin.

Leikkaukseen valmistautuva ylähampaaton Antti oli varjo entisestään. Iso voimanpesä oli raihnainen ja väsynyt kaikkeen. Viimeinen pisara oli, kun Antti sai kuulla vanhemman veljensä sairastavan keuhkosyöpää.

Veli, joka oli päässyt irti rikoskierteestä jo vuosia aikaisemmin, taisteli vuoden ajan syöpää vastaan. Kun hän menehtyi, kuoli myös Antille viimeinen läheinen sukulainen.

Antin psyyke murtui. Hän kieltäytyi leikkauksesta, koska ei ollut enää mitään syytä elää. Perhe oli hajonnut, lapset oli huostaanotettu ja ainoa läheinen sukulainenkin kuollut.

Viimeiset vuotensa Antti asui lähellä Raijaa. Raija kävi Antilla siivoamassa, pesemässä pyykit ja katsomassa, että hänen entinen miehensä syö ja käy pesulla.

Tuon kaiken Raija teki joka päivä vuosien ajan, vaikka hänen näkönsä oli diabeteksen takia hyvin heikko. Hän oli tuolloin käytännöllisesti katsoen melkein sokea.

Marraskuussa 2011 Antti löytyi menehtyneenä asuntonsa porraskäytävästä. Raija meni shokkiin ja samoin meni hänen vanhin lapsensa, joka laitettiin nuorisopsykiatrisella osastolla eristyksiin.

Aika on parantanut pahimmat haavat. Raija hoitaa nykyään Antin kissaa ja vanhin lapsi sai sanottua haudalla: - Isä, minä rakastin sinua, minulla on sinua ikävä.

Teksti Jukka Terästö, kuvat Jukka Terästö ja Raija Eskolan albumi